|
Pohjoismaiden Neuvosto
Ympäristövaliokunta Kolarissa 25.6.2009
We have a D R E A M
Lappi on asutettu jokivarsia
seuraten. Joki muodosti hyvän kulkuyhteyden ja antoi ravintoa.
Voi sanoa että jokivarret on asutettu lohen perässä.
Lohi oli niin tärkeä tulonlähde talonpojille, että
Ruotsin kuningas keräsi siitä veroa. Jokivarret
vaurastuivat muita seutuja ripeämmin.
Jokivarsien identiteetti
pysyi korkealla ja ihmiset luottivat itseensä. Hyvä kehitys
kääntyi kuitenkin 1960- ja 70-luvuilla, jolloin paljon
ihmisiä muutti alueelta pois. Samaan aikaan lohi
käytännössä hävisi joesta Itämeren
liikakalastuksen vuoksi. Tiedemiesten mukaan Tornionjoen lohi oli
lähellä hävitä kokonaan sukupuuttoon.
Onneksi 25 vuotta sitten
muutamat höperöinä pidetyt jokivarren miehet
uskalsivat lausua ääneen nuo Martin Luther Kingin sanat: We
have a dream. He päättivät perustaa
kotiseutuyhdistyksen vaalimaan ja nostamaan tornionjokilaaksolaista
identiteettiä. Yhdistys sai nimekseen Tornio- Muoniojoki-seura ry.
Seuran
sääntöihin kirjattiin seuraavat tavoitteet: Seuran
tarkoituksena on vapaan ja luonnontilaisen Tornion- Muonionjoen
puolustaminen, sen kalakantojen hoito, siisteyden valvonta sekä
jokilaakson väestön etujen kaikinpuolinen vaalinta ottaen
samalla huomioon ympäristön- ja maisemansuojelulliset periaatteet.
Jokiseura on siis paljolti
ympäristöjärjestö. Luonnollista oli, että
seuran painopisteenä on ollut aluksi lohen palauttaminen
alkuperäiseen ympäristöönsä. Kuvaavaa seuran
alkuajoille on se, että Euroopan parhaan lohijoen rannalle
perustettiin lohen poikasia valmistava erittäin kallis
”tehdas”, kalanviljelylaitos, Muonioon. Sitä pidettiin
aluepoliittisena myönnytyksenä Lapille. Todellisuudessa
kyseessä oli rikos luonnonjärjestystä kohtaan.
Huomenna tulee kuluneeksi 25
vuotta siitä, kun tehdas sai ympäristöluvan.
Tornionjoki toimi tankkiauton korvikkeena, jolla lohenpoikaset
kuljetettiin merellä pyydettäväksi. Mikäli
aikamme riittäisi, tulisi meidän ehdottomasti
käydä viettämässä kyseisellä tehtaalla
minuutin hiljainen hetki siirtomaavallan ja
ympäristörikoksen muistolle.
Voimakkaalla
meripyynnillä joki pidettiin lähes tyhjänä 30
vuotta. Jokeen on tehty ”tuki-istutuksia” jo vuodesta 1977
alkaen. Istutukset olivat irrallinen toimenpide ja ainoastaan
tukitoimintaa merikalastukselle, koska lohen kalastuskuolevuus
haluttiin pitää lähellä sataa prosenttia merellä.
Tornio-Muoniojokiseuran
tarmokkaan työn tuloksena Suomessa saatiin sovituksi vuonna 1996
radikaalit kansalliset kalastuksen rajoitustoimet merialueella.
Päätöksenteko tapahtui pääministeritasolla.
Erään vierailun yhteydessä pääministeri
Lipponen puristi voimakkaalla kädellään Jokiseuran
edustajia ja sanoi, että näin me sen teemme. På so
sätt skall vi göra det.
Itämeren
ympärysvaltiot laativat myöhemmin Varsovan komission
puitteissa lohen toimintasuunnitelman. Suunnitelma on kantanut
nimeä SAP, Salmon Action Plan. Siinä sovittiin monista
yleisistä periaatteista kaikkien Itämeren alueelle
vaeltavien luonnonlohikantojen pelastamiseksi ja elvyttämiseksi.
SAP on
käytännössä päättynyt tänä
vuonna. Nyt Euroopan unionin laajennuksen jälkeen Euroopan
Komissio on valmistelemassa uutta Itämeren lohen
hoitosuunnitelmaa. Vuonna 2008 astui voimaan ajoverkkokalastuskielto
Itämeren pääaltaalla. Se on vähentänyt lohen
sekakantakalastusta. Päätös on oikea, koska lohi ja
taimen ovat jokinen luonnonvara. Kaikki Itämeren alueen valtiot
ovat ratifioineet YK: n Kansainvälisen merioikeussopimuksen kutuvaltioperiaatteesta.
Rannikkoalueilla kalastusta
on säädelty lähes pelkästään
aikarajoituksin. Se on tehokas tapa suojella luonnonlohia, mutta se
voi vääristää kalakantojen geneettistä
monimuotoisuutta. Myös loppukesällä vaeltavia lohia
tulisi päästää kutupaikoilleen. Jokiseura esitti
tällaisen toiveen Euroopan Komissiolle omassa lausunnossaan.
Tänä
päivänä me sanomme jälleen: We have a dream. Osa
meistä on käynyt Norjan kalavesillä tutkimassa
sitä miten lohiluonnonvaraa voidaan parhaalla tavalla
hyödyntää. Se tapahtuu tietysti osana
matkailuelinkeinoa. Norjassa on monia mainioita lohijokia joihin
päästetään riittävästi lohta
urheilukalastuksen tarpeita ajatellen. Norjassa urheilukalastus on
merkittävä ansionlähde jokivarsien asukkaille.
Meidän unelmamme liittyy
juuri tähän Norjan malliin. Siellä lohi tuo
hyvinvoinnin jokivarren tilallisille. On tyypillistä, että
tilan tuloista kolmannes tulee lohesta, siis puolet maatilatulosta.
Kalastusmatkailu, sportfiske,
on meillä vielä alkutekijöissään. Suomessa
myydään kuollutta lohta. Norjassa myydään
elävää lohta. Huolimatta liiallisesta
meripyynnistä voidaan jo nyt taloudellisin laskelmin osoittaa
Itämeren lohen urheilukalastuksen olevan kymmenen kertaa
tuottavampaa urheilukalastuksena kuin ammattikalastuksena.
Ongelmana on se, että
perinteiset elinkeinokalatalouden rakenteet hallinnoivat
luonnonlohta. Lohta käsitellään vain kuolleena
ruokakalana, muiden kalojen rinnalla.
Arvoisat Pohjoismaiden
Neuvoston Ympäristövaliokunnan jäsenet. Vetoan teihin
voimakkaasti, että pyritte vaikuttamaan omiin hallituksiinne
näiden rakenteiden muuttamiseksi omissa maissanne ja Euroopan
Unionissa. Luonnonlohi on jokinen luonnonvara. Se on
päästettävä vapaasti nousemaan viettiensä
varassa kotijokeensa.
Yhden muistitehtävän
annan teille, jotka tulette Itämeren rantavaltioista. Ottakaa
suoraan yhteys ruotsalaiseen Ellen Brunoon. Hän vetää
uuden Itämeren lohen hoitosuunnitelman laatimista Euroopan
Komission kalastuksen pääosastolla. Painottakaa hänelle
luonnonlohen arvoa jo sinänsä ja urheilukalastusta
ylivoimaisesti sen parhaana hyödyntämismuotona.
We do have a dream
Kalervo Aska
Puheenjohtaja
Tornio- Muoniojokiseura ry |
Etusivu