|
TYÖTÄ JA JUHLAA!
Tornio-Muoniojokiseuran
alkuvuoden toimintaa on tahdittanut tuntuvalla tavalla seuran
merkkivuosi ja siihen liittyneet monenlaiset juhlajärjestelyt.
Kulunut viikonvaihde oli erityisen työntäyteinen, koska
samaan aikaan kokoontui niin seuran hallitus, kuin myöskin
sääntömääräinen vuosikokous ja
vielä lopuksi seuran hallituksen järjestäytymiskokous.
Merkkivuoden juhlaan ja juhlajärjestelyihin liittyen
kokoonnuttiin vielä myöhään illalla
"nuotittamaan" sunnuntain juhlajärjestelyjä.
Sunnuntain juhlaan saapui
runsaat 50 kutsuvierasta eri puolilta lääniä ja
Väylän molemmilta puolilta. Merkkivuottaan juhliva seura
oli huomioitu ministeriötasoa myöten. Tervehdyspuheen piti
mm. Suomen maa-ja metsätalousministeriötä edustanut
valtiosihteeri Jouni Lind sekä Ruotsin ministeriötä
edustanut Hasselborg
Juhlatilaisuuden avasi toista
puheenjohtajakauttaan aloitteleva Kalervo Aska. Puheenjohtaja luki
kokouksen johdannoksi YK:n kansainväliseen merioikeussopimukseen
kirjoitetun kutuvaltioperiaatteen, joka kuuluu seuraavasti :
"Valtioiden tulee kantaa vastuu joissaan alkunsa saavista ja
niihin kutemaan nousevista vaelluskalakannoista ja asettaa
nämä ensisijaiseen etupiiriinsä". Seuran
puheenjohtaja totesi merioikeussopimukseen kirjoitetun
kutuvaltioperiaatteen julistavan kansainvälistä oikeutta ja
olevan itsestäänselvyys.
Puheenjohtaja Aska totesi
jokiseuran perustamisen saaneen alkunsa tyhjästä joesta eli
lohi oli kuolemassa sukupuuttoon. Pelastuskeinona keksittiin perustaa
Leustojärvelle kalanviljelylaitos tai tehdas, kuten Aska totesi.
Tehtaasta syydettiin jokeen 9 miljoonaa poikasta ja toiminta maksoi
80 miljoonaa markkaa. Kaikki tuo oli lohen pelastamisen kannalta
TURHAA. Lohi olisi onnistunut ja vieläpä hoitanut kaiken
ilmaiseksi, jos sille olisi vain annettu mahdollisuus nousta
jokeen(tämä tosiasia on myöhemmin saatu
käytännössä todeta).
Puheensa lopuksi Kalervo Aska
totesi jokiseurassa laitetun tyytyväisenä merkille
ministeri Anttilan tammikuisen puheen, jossa hän totesi, ettei
Tornionjoen poikastuotanto ole vielä
täysimääräisellä tasolla. Ministeri Anttilan
kannanotto herätti toivoa vastakkainasettelun loppumisesta ja
yhteisen rintaman löytymisestä. Ikään kuin asian
vahvistamiseksi, lauloi Torvald Pääjärvi heti puheen
jälkeen laulun:
" KYLLÄ SE
HÄÄTYY KANNATTAA".
Ministeriön onnittelut
juhlaan tuonut Valtiosihteeri Jouni Lind myönsi puheessaan
suoraan, ettei Suomen lohipolitiikan historia ole kunniakas.
Tornio-Muoniojokiseuran perustamiselle oli hänen mukaansa
painavat perusteet, koska luonnonlohen arvoa ei otettu huomioon.
Lindin mukaan hallitusohjelmassa on kaksi
päämäärää: Lohen vaellus jokeen on
turvattava , samoin kalastuksesta elantonsa saavien asema.
Valtiosihteeri Lind käsitteli puheessaan myöskin
Tornionjoen luonnonpoikastuotantoa ja hänen mukaansa
edistystä on tapahtunut, vaikka joen maksimaalista
poikastuotantokykyä ei vielä ole saavutettu. Lindin mukaan
Tornionjoen smolttituotanto on kehittynyt myönteisesti ja on
ollut jo parina viimeisenä seurantavuonna yli miljoonan smoltin,
mutta omana tavoitteenaan hän piti jopa 2,5 miljoonan smoltin tuotantoa.
Jokiseuran pitkäaikaiset
sihteerit Heikki Nousiainen ja Bror-Erland Härmä
kävivät tiivistettynä läpi seuran toimintaa
kuluneiden 25 vuoden ajalta. Historiikkia elävöitettiin
diaesityksellä, jossa esitettiin muutamia merkkitapauksia
vuosien varrelta. Vaikka lohen puolesta käyty
vääntö on ollut välillä armotonta, niin
mahtui historiikkiin silti huumoriakin.
Juhlapuhujien joukossa oli
myöskin maakuntajohtaja Esko Lotvonen sekä projektijohtaja
Simo Rundgren . Rundgrenin puhe käsitteli mm. lohta ja sen
merkitystä jokivarren asutukseen ja elämään
seuraavasti (vapaasti lainaten) :
Lohi- ja rauta ovat
puhuttaneet kansalaisia ja päätöksentekijöitä
jo satoja vuosia sitten ja niin ne tekevät edelleenkin.
Englantilaisen minearologian professorin Edward Daniel Clarken
matkakertomuksesta vuodelta 1799 voidaan lukea kuvaus, jossa
yhdestä ainoasta Kivirannan lähistölle asetetusta
lohipadosta saatiin vuorokaudessa jopa 1200 lohta!
Keskimääräinenkin patosaalis oli 300-400 lohta
päivässä. Lohien keskipaino oli tuohon aikaan n. 10
kilon seutuvilla, joten parhaat päiväsaaliit yhdestä
ainoasta padosta saattoivat nousta 10 000 kiloon. Jokainen voi
kuvitella koko joen matkalla olleiden lohipatojen antaman
saaliin&ldots; Tämä selittää hyvin ne sadat ja
jopa tuhannet jokisuulta laivoihin lastatut lohitynnyrit , joissa
lohi matkasi mm. Tukholman herrojen ruokapöytiin&ldots; Kaikesta
patopyynnistä huolimatta lohta jäi silti jokeen runsaasti
ja sama kalastus saattoi jatkua vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan.
Ei siis ollut mikään ihme, että Parasniemen pappilan
kirkkoherra, jolla oli kymmenysten keräämisoikeus koko
vesistöalueeseen, oli noihin aikoihin Ruotsin rikkaimpia miehiä.
Projektijohtaja Rundgren otti
puheessaan esille myöskin Kemijoen patoamisen. Seuraavassa
vielä lyhyt ote Rundgrenin puheesta(suora lainaus) :
" Vuonna 1948 oli
valmistunut Frosteruksen suunnittelema ja Pohjolan Voima OY:n
omistama Isohaaran voimalaitos.
Kuten hyvin tiedämme, se
sulki Lapin valtaväylän Kemijoen suun kokonaan
lohennousulta. Tällöin toteutui 1600-luvun loputtomalta
tuntuvia lohenpyyntiriitoja ratkoneen tuomarin toivomus: "tulispa
perkele ja veis koko lohen." Silloin loppuisivat riidat
pyyntioikeuksista kyläkuntien välillä Kemijokivarressa.
Perkele tuli talouskasvun
nimissä. Tarvittiin vesivoimaa ja sitä saatiin Kemijoesta.
Kaikki muuta arvot poljettiin jalkoihin, sillä Suomihan tarvitsi
teollista tuotantoa jotta sotakorvauksista selvittäisiin. Lohen
tuotannolla niistä ei sen ajan arvion mukaan olisi selvitty.
Lohiportaat jäivät
rakentamatta, vaikka lupa olisi niitä edellyttänyt.
Seuraukset olivat katastrofaaliset ja on helppo nähdä,
että pääosin nykyisten ongelmien juuret pohjautuvat
tuohon tapahtumaan.
Tapaus osoittaa, miten
hajallaan oleviin ja keskenään lohen patopyyntipaikoista
riiteleviin jokivartisiin suhtaudutaan. Heille voitiin korvaukset
jättää maksamatta ja kylvää näin siemen
vuosikymmenten mittaiseen taisteluun.
Meripyytäjille
rakennettiin terminaalialueet ja alettiin valtavan
lakimääräiset istutukset. Näin kylvettiin ne
siemenet, joiden hedelmää yhä keräämme.
Tornion - Muonionjoen
vesistön kannalta Isohaaran rakentamisella oli yhtä
merkittävä vaikutus kuin Kemijoellekin. Kun oli pystytty
sulkemaan eli tyhjentämään lohesta koko Euroopan
merkittävin lohijoki, eikä siitä kuitenkaan
mitään kapinaa syttynyt - niin kyllähän se
pystytään tyhjentämään tuo toinenkin joki.
Siihenkin suunniteltiin
voimalaitoksia, mutta niitä ei tarvittu tässä
mielessä. Riittivät nuo terminaalialueet ja merellisten
pyyntivälineitten kehitys ja miinojen poisto. On ollut kauheaa
palautella mieliin lapsuuden kokemuksia."
Maakuntajohtaja Esko Lotvosen
puhe käsitteli lähinnä hänen edustamansa Lapin
liiton roolia lohikysymyksessä. Lapin liitto on puolustanut ja
puolustaa jatkossakin lohen pääsyä kotijokeensa.
Lotvosen mukaan tämä on maakunnan etua ajavan organisaation
tehtävä. Lotvonen otti puheeksi myöskin lohiadressin
ja totesi sen saaneen suurta huomiota niin kansalaisten, kuin
mediankin keskuudessa. Hänen mukaansa lohiadressin suurin
merkitys olikin juuri keskustelun herättäjänä ja
siinä se onnistuikin erinomaisella tavalla.
Sunnuntaisen
juhlapäivän lopuksi Tornio-Muoniojokiseura eli
Torne-Lainio- &Muonioälvarsförening jakoi tilaisuutta
varten suunnitellun ja valmistetun 25-vuotisjuhlastandaarin seuran
toiminnassa ansioituneille jäsenilleen sekä kolmelle seuran
ulkopuoliselle henkilölle. Standaarin on suunnitellut tunnettu
perhokalastaja sekä perhokalastuksen opettaja Antti Sorro.
STANDAARIN SAIVAT SEURAAVAT HENKILÖT:
Seppo Räty Roland
Henriksson Bror-Erland Härmä
Matti Varis Simo
Pöyhtäri Olof Tjärner
Ola Furmark Heikki Nousiainen
Veikko Hamara
Gösta Nyberg Rolf Greku
Veikko Polojärvi
Seppo Frantti Rudolf Rova
Allan Lehto
David Rundgren Pekka
Vanhapiha Arvi Petäjäniemi
Paavo Alatulkkila Kauko Kangas
Hannes Pietikäinen
Edvin
Ylilääkkölä Jaakko Ylitalo Antti Sorro
|
Etusivu