|
Turtola 17.10.2007
Lohi on jokinen luonnonvara
Paljon julkisuutta saanut
Lohiadressi on jo saavuttanut ensimmäisen
päämääränsä. Hallitusohjelmaan saatiin
lohiadressin ansiosta myönteiset maininnat luonnonlohen puolesta.
Lohiadressi luovutettiin
Eduskunnassa 3.10.2007 myös uudelle Maa- ja
metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle. Yksi käynnin
tarkoituksista oli osoittaa ministerille kuinka vakavissaan pohjoisen
väki ja Suomen vapaa-ajan kalastajien laajat joukot ovat
vaelluskalakantojen puolustamisen suhteen. Hyvä merkki viestin
perille menemisestä oli se, että ministeri kertoi olleensa
RKTL:N opissa kaksi tuntia edellisenä päivänä.
Jotakin oli jäänyt päähänkin, koska hän
tuntui olevan tietoinen mm. nuorten lohien huonosta
selviämisestä matkalla syönnösalueille.
Lohirintamalla on nyt
erityisen kiireinen aika. Parhaillaan on menossa Rajajokisopimukseen
liittyvä kalastussäännön neuvotteluprosessi
Ruotsin kanssa. Valmista pitäisi tulla vielä tänä
vuonna. Alkamaisillaan on myös vääntö uuden
lohiasetuksen aikaansaamiseksi ensi kevääksi. Ministeri
Anttila lupasi tiukasta aikataulusta huolimatta perusteellisen
valmistelun. Valmistelussa kuullaan kaikkien tahojen näkemykset.
Erikseen hän toi esille sosio-ekonomisen tarkastelun. Vaikeutta
ratkaisuihin lisää se, että asioista pitäisi
päästä yksimielisyyteen vielä ruotsalaistenkin
kanssa. Kaikesta huolimatta Anttila uskoi hyvään
lopputulokseen. Itse pidän aikataulua uuden asetuksen suhteen
laajoine kuulemisineen kaikkineen lähes mahdottomana. Asetusta
olisi pitänyt valmistella mielestäni jo kesästä
asti jotta se olisi otettavissa käyttöön ensi
kaudelle. Onko valmistelevien virkamiesten tarkoituksenakin ajaa ensi
vuosi vielä vanhalla asetuksella?
Kalastuslain kokonaisuudistus
käynnistyy ministerin mukaan vasta kahden vuoden kuluttua.
Adressia olivat luovuttamassa
maaherra Hannele Pokka, edunvalvontapäällikkö Jaakko
Ylitalo Lapin Liitosta, Kari Kannala Lohirahastosta, Antti Sorro,
Juha Väisänen ja Ilkka Mäkelä vapaa-ajan
kalastajajärjestöistä, sekä Kalervo Aska
Tornion-Muonionjokiseurasta. Tilaisuudessa oli läsnä
myös pohjoisen kansanedustajia. Varsinaisen luovutuspuheen piti
lohiadressin primus motor Antti Sorro. Hän korosti puheessaan
jokien palauttamisen pysyvällä tavalla hyviksi lohijoiksi
olevan kaikkien, niin merikalastajien kuin vapaa-ajan kalastajien
etu. Tämä virkistäisi kalastusmatkailua ja parantaisi
työllisyyttä.
Maaherra Pokka toi esille
kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) näkemyksen,
että kalastuksen määrää ja saaliita tulisi
vähentää kaikkialla. Pokan mielestä jokeen
pitäisi päästää vähintään
50.000 lohta kutemaan.
Jaakko Ylitalo kehotti
ottamaan vuoden 1996 keinot käyttöön
päästämällä vähintään puolet
nousulohista jokeen ennen rysien laskemista mereen.
Yleisesti oltiin sitä
mieltä, että rasvaeväleikkauksiin perustuva valikoiva
kalastus ei ole kalakannan perusteella perusteltua. Ei ole
järkevää pyytää kalaa ja vapauttaa luonnon
kantaa oleva suuri enemmistö. Ruotsin vaatima
rasvaeväleikkaus olisi suuri lisäkustannus muutenkin
raskaasti tappiollisessa elinkeinossa. Aikarajoitukset nähtiin
parhaiten soveltuvaksi nousulohen suojelutoimeksi. Aikarajoituksia
tulisi tiukentaa nykyisestä.
Itse otin esille,
hallitusohjelmaankin kirjatun, poikastuotannon mahdollisimman korkean
tason saavuttamisen. Tällä hetkellä voimassa oleva
arvio poikastuotantokapasiteetiksi on vain 500.000 vaelluspoikasta
vuodessa. Se ylitetään nykyisilläkin kutulohilla
vuosittain. Vetosin ministeriin, että uuden arvauksen sijasta
antaisimme joen näyttää potentiaalinsa
päästämällä siihen vähintään
viiden vuoden ajan riittävästi kalaa. Hallitusohjelma on
helppo täyttää, mikäli todellista
määrää ei selvitetä. Tosin
kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES näkee
lohipopulaation niin heikkona, että sen mielestä Simo- ja
Tornionjoen luontainen poikastuotanto ei saavuttaisi
tuotantokapasiteettiaan vaikka 2008 ei kalastettaisi lainkaan lohta.
Euroopan unionin neuvosto tullee ensi vuonna antamaan omat
jokikohtaiset poikastuotannon tavoitetasot.
Adressin luovutusta
edeltävässä pohjoisten kansanedustajien tapaamisessa
esitin perustettavaksi Tornion - Muonionjoelle yhteistä
lohiasiamiehen virkaa. Jaakko Ylitalo on omasta toimestaan käsin
ansiokkaasti hoitanut kyseisestä tehtävästä
yhtä nurkkaa. Tehtävään tarvittaisiin
kokopäiväinen toimija. Suomen puolella alue kattaisi kuusi
kuntaa. Hallintobyrokratian ei luulisi nousevan esteeksi koska kunta-
ja seutukuntarajat paukkuvat tänä päivänä muutenkin.
Adressin luovutus oli
kokonaisuudessaan toivoa herättävä tilaisuus.
Ministeri antoi kuvan itsenäisestä
päätöksentekijästä. Omien sanojensa mukaan
hänellä ei ole asian suhteen mitään
kytkentöjä. Alkukuvausten jälkeen hän ajoi median
pois, että saatiin välitön ja luottamuksellinen
keskusteluilmapiiri. Pitkä valtiopäiväkokemus huokui
kaikessa läpi.
Kaikesta toivosta huolimatta
pitää olla realisti. Lähikuukausina voi olla
kivikkoinen tie, koska asioita valmisteleva virkamieskunta on
vuosikymmenet oppinut ajattelemaan lohiasioita lähinnä
istutuskalojen näkökulmasta. Rannikon vasta-adressiksi
julistautunut "saaliinjakoadressi" luovutettiin
ministerille heti seuraavalla viikolla. Antti Siiran
väitöstutkimuksen mukaan noin viisi vuotta sitten
vallinneessa tilanteessa vajaasta neljästä miljoonasta
istukkaasta palaa takaisin "kutemaan" vain noin
satatuhatta. Jokaisen pyydystetyn istukasperäisen lohen
pelkkä istutuskustannus on lähes 60 euroa kappaleelta. Nyt
tarvittaisiin uusi sukupolvi virkamiehiä
ymmärtämään, että istutuslohikin on
pohjimmiltaan jokinen luonnonvara. Yhden voimayhtiön johtajien
optiorahoilla saataisiin nykyaikaiset kalatiet Kemijokeen, Iijokeen
ja Oulujokeen.
MMM on massiivisella
organisaatiollaan työskennellyt lähinnä
merikalastuksen parissa. Nyt olisi korkea aika suunnata panostusta
myös jokivarsiin, ja nähdä mistä se kala ja
tuotto tulevat. Lohi on oikeasti jokinen luonnonvara.
Jokiseuran puheenjohtajan
pyynnöstä "kirkolla" käyntiä muisteli
Kalervo Aska
PS. Liikun työasioissa
paljon mm. Levillä. Täällä paikalliset
yrittäjät muistelevat kaiholla kymmenen vuoden takaisia
kesiä, jolloin Muonionjoella oli lohta. Turistit
kävivät Leviltä asti lohenpyynnissä
väylällä. Rauhoituspäivinä he ostivat
kyläkauppiaalta luvat paikallisiin vesiin ja pyysivät
niissä. Kalastajat toivat tunturikeskuksiin myös
kesäsesongin. Tätä taustaa vasten ei tarvitse
ihmetellä miksi esimerkiksi Päivikki Palosaari ja Pertti
Yliniemi ovat Lohiadressin ensimmäisten allekirjoittajien joukossa. |
Etusivu