|
Tornio-Muoniojokiseura ry
LAUSUNTO Maa- ja
metsätalousministeriön ao. viitteenmukaiseen pyyntöön
Viite:
Lausuntopyyntönne 29.5.2008 1444/001/2008
TORNIO-MUONIOJOKISEURAN
LAUSUNTO EHDOTUKSESTA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN
PÄÄTÖKSEN 319/1998 MUUTTAMISESTA
Tornio-Muoniojokiseura
(Jokiseura) on syvästi pettynyt Suomen ja Ruotsin välisen
rajajokisopimusneuvottelujen aikaansaannoksista. Kun verrataan nyt
saavutettujen neuvottelujen tulosta vuonna 2004 allekirjoitettuun
sopimukseen, ei voida puhua neuvottelutuloksesta, vaan pikemminkin
käyttäisimme sanaa rökäletappio
luonnonlohikantojen näkökulmasta katsottuna.
Kun
lainsäädäntö Tornionjoen kalastusalueella erkani
kansallisesti päätettäväksi vuodesta 1997 alkaen,
sopivat molemmat maat noudattavansa samanlaisia
päätöksiä. Näin tapahtuikin alkuun ja
lohenkalastus merialueella oli sallittua vasta 3.7 alkaen. Ruotsi
kuitenkin lipesi aika nopeasti yhteisesti sovituista kalastuksen
aloittamisajankohdista ja salli ensin lohirysien käytön
muun kalan pyyntiin ennen lohenkalastuksen aloittamista ja
myöhemmin vielä aikaisti lohenkalastuksen aloittamistakin
omalla vesialueellaan. Nyt saavutettu neuvottelutulos muun kalan
pyynnin aloittamisesta lohirysillä 11.6 alkaen ja
lohenkalastuksen aloittamisesta 19.6 on ollut Ruotsin puolella
voimassa jo useita vuosia. Nyt Suomi siunaa ruotsalaisten
ryöstökalastuksen viideksi vuodeksi ja aikaistaa samalla
itsekin omaa pyyntiään merkittävästi.
Suomen hieman Ruotsia
myöhempi lohenkalastuksen aloitushan johtuu ainoastaan
siitä, että Suomen lohiasetus ei mennyt ministeriön
esittämänä läpi. Ehdotetussa muodossaan
lohiasetus olisi laajentanut myös suomalaisten lohenkalastuksen
aloittamisen Tornionjokisuulla 19.6 alkaen. Väliaikainen
rajajokisopimuksen lopputulos mahdollistaa myös Suomen
varhentavan tulevana vuosina lohenkalastuksen aloittamista, kunhan
lohiasetusta vain väljennetään, mihin
ministeriössä varmaan parhaillaan etsitään
perusteluja. Jokiseura toivoi viime kesänä ministeriön
neuvottelijoilta rajajokisopimuksen ja lohiasetuksen nivouttamista
yhteen ja näinhän näköjään on
käynytkin, mutta luonnonlohen kustannuksella.
Suomen ja Ruotsin
maatalousministerit ovat sopineet tavoitteena olevan, että
puolet jokeen pyrkivästä lohimäärästä
päästetään jokeen ja sitten aloitetaan
rysäpyynti. Nyt tämä ei toteudu alkuunkaan, ei edes
Suomen osalta esitetyn aikaistamisen jälkeen, Ruotsista
puhumattakaan. Tornionjokeen palaavien lohien pääjoukko
aloittaa nousun kesäkuun loppupuolella eli aikana joka nyt
halutaan saada myös Suomen puolella lohenkalastuksen piiriin.
"Puolet lohista jokeen ja sitten rysät pyyntiin" ei
toteudu asentamalla lohilaskuri Tornionjokeen. Laskuriin kun
eivät tilastoidu rysiin menneet tilastoidut eivätkä
tilastoitumattomatkaan lohet.
Itämeren
kansainvälisen kalastuskomission (IBSFC) vuonna 2002 tekemät
linjaukset Itämeren lohenkalastuksen kehittämiseksi
tähtäsivät painopisteen siirtämiseen
avomerellä tapahtuvasta sekakantakalastuksesta erityisesti
istutettuun loheen kohdistuvaan valikoivaan rannikko-kalastukseen.
Lisäksi ICES on varoittanut vuonna 2007, että "vaikka
Itämeren lohenkalastus lopetettaisiin vuonna 2008 kokonaan, ei
Tornionjoen luontainen poikastuotanto saavuttaisi
tuotantokapasiteettiaan". RKTL esitti vuonna 2004 lausunnossaan
valikoivaan lohenkalastukseen, että
"lisääntynyttä luonnonloheen kohdistuvaa
pyyntiä voitaisiin osittain kompensoida
myöhentämällä vastaavasti yleistä
lohenkalastuksen aloitusta nykyisestä ja rajoittamalla
kalastusta joillakin kriittisillä alueilla, esimerkiksi
luonnonlohi- ja elvytysjokien suualueilla ja niiden
välittömässä läheisyydessä."
Edellä mainituista pyrkimyksistä ja uhkakuvista huolimatta
ollaan lisäämässä Itämeren suurimman ja
tuottoisimman lohijoen edustalla tapahtuvaa lohenkalastusta.
Hallitusohjelman tavoite
"turvata luonnonlohen nousu kutujokiin ja poikastuotannon
mahdollisimman korkea taso" eivät voi toteutua
aikaistamalla lohenkalastusta Itämeren suurimman lohijoen
edustalla.
Suomen ja Ruotsin välinen
rajajokisopimus kaatui Suomen valtioneuvostoon kahdesta syystä.
Ensimmäinen oli, että rasvaeväleikattua lohta ja
taimenta saisi pyytää rajoituksitta ja toisekseen muun
kalan pyynti lohirysillä olisi sallittua lohenkalastuksen
kieltoaikana. Kuinka voimme olettaa hallituksen näkemyksen
muuttuneen niin paljon, että nämä kaksi avainongelmaa
olisivat nyt hyväksyttävissä rajoittamalla niitä
muodollisesti alkupäästä. On kiistämätön
tosiasia, että varsinainen lohennousu alkaa vasta 11.6
jälkeen. Miksi muuten tämä sama
päivämäärä olisi tullut Kemijoen
terminaalialueen aloitusajankohdaksi? Esteaidan rakentaminen yhteen
rysään / kalastaja on varsin ironista ja todella
epätoivoinen veto aikaistetun pyynnin puolustukseksi.
Lohirysä lohennousuaikaan on pyytämättä lohta
ainoastaan kuivalla maalla.
Ruotsin oli todennut
neuvottelujen aikana ryhtyvänsä toimiin rajajokisopimuksen
sanomiseksi irti sopimuksen 10 luvun 6 artiklan nojalla, ellei
neuvotteluissa olisi päästy yhteisymmärrykseen
merialueen kalastuksen järjestelyistä. Kyseinen artikla
kuuluu seuraavasti; "Sopimus lakkaa olemasta voimassa sen
kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi sattuu kahden vuoden
kuluttua siitä, kun jompikumpi valtio on sanonut irti
sopimuksen. Valtioiden on irtisanomisen sattuessa,
välttääkseen yleisten etujen ja yksityisten oikeuksien
loukkaamista, ryhdyttävä neuvottelemaan niiden laitosten
pysyttämisestä, jotka ulottuvat valtakunnan rajan ylitse ja
jotka on rakennettu sopimuksen mukaisesti."
Edellä mainittu
irtisanominen tarkoittaa, että jos Ruotsi sanoo sopimuksen irti
tänä vuonna, niin sopimus lakkaisi olemasta voimassa vuoden
2011 alusta. Aikaa todellisille neuvotteluille olisi kyllä ollut
ja paineet yhteiselle rajajokisopimukselle kyllä
löytyvät useistakin kansainvälisistä sopimuksista.
Muistiossa todetaan, että
”Suomi on neuvotteluissa suhtautunut kriittisesti kalastukseen
kiinteillä pyydyksillä kesäkuussa lohen nousun
kannalta erityisen tärkeällä Tornionjoen suun
merialueella”. Toteamus osoittautuu hurskasteluksi, kun muutamaa
riviä myöhemmin on luettavissa Suomen omat
päätökset lohenkalastuksen aikaistamiseksi juuri
kesäkuulle. Nyt esitettyjen päätösten muuttamista
on perusteltu myös eri alueen kalastajien tasavertaisemmalla
asemalla. Tämä on kieltämättä totta, mutta
nyt Tornionjokisuun suomalaisille kalastajille tulee
väljemmät rajoitukset kuin muulla alueella kalastaville
pois lukien terminaalialueet. Viikon kahdella rysällä
tapahtuvan varhennuksen jälkeen ei ”komission”
alueella ole rysärajoitusta (5/8), kuten muualla
Jokiseura ei voi
hyväksyä nyt esitettyä maa- ja
metsätalousministeriön päätöksen 319/1998 muuttamista.
Loppuun haluamme laittaa
ohjeeksi sääntöjä neuvotteleville otteen
"Ohjesäännöstä kalastuksenkaitsijoille
Tornionjoen kalastusalueessa, annettu 11.6.1906 Oulun Lääninkonttorissa."
9 §
Rautapadossa, joka on
maanomistajan oma ja jossa ei lohenpyyntiä harjoiteta kruunun
puolesta tehdyn luovutuksen perusteella, älköön
käytettäkö lohen, taimenen tahi muunnimisen
lohensukuisen kalan pyytämiseen tarkoitettua pyydystä,
olipa se minkä niminen tahansa, älköönkä
siis sellaisessa padossa siian tai muun pienemmän kalalajin
pyyntiin käytettäkö mertoja eli lanoja, joissa nielu
tai sen sisässä oleva vanne johonkin suuntaan on
poikkimitaten 125 millimetriä laajempi.
10 §
Niin sanoittain
isoinrysäin käyttäminen olkoon kokonaan kielletty
Tornionjoen suun edustalla olevan saariston vesialueessa siltä
kohdalta Suomen rannikkoa, jossa Livaniemen ja Kaakamon kylän
tilukset toisiinsa yhtyvät, Keräsjoen itärannalle
sillä kohdalla, missä tämä joki laskee mereen; ja
on isonrysän nimelläymmärrettävä ja siihen
luettava kaikenlaiset rysät, jotka joltakin kohdalta ovat
korkeammat tahi varustetut korkeammilla aita- ja potkuverkoilla kuin
1,10 metriä.
Muoniossa 9.6.2008
Tornio-Muoniojokiseura ry
Simo Pöyhtäri
puheenjohtaja
Kalervo Aska
hallituksen ja
työvaliokunnan jäsen |
Etusivu